Tänään vietetään yrittäjänpäivää. Tähän vuoteen on mahtunut suuria taisteluita, joiden ansiosta tämä päivä tuntuu voiton päivältä. Siitä saan kiittää asiakkaitani, jotka mahdollistavat toimintani yrittäjänä. Mutta mitä tämä vuosi yksinyrittäjän näkökulmasta on pitänyt sisällään?

Valokuvaajan omakuva

Kevät 2020. Ei liene tarvitse tässä vaiheessa erikseen mainita, mistä tuo ajanjakso tullaan muistamaan? Moni yritys, erityisesti pienyrittäjät olivat hätää kärsimässä. Syystä joka on itselleni jäänyt mysteeriksi juuri minua pyydettiin kirjoittamaan ajatuksiani tuosta ajasta ja sen vaikutuksista yrittäjiin ja yrittäjyyteen valtakunnalliseen mikroyrittäjyyskeskus Microentren blogiin Lapin mikroyrittäjien kasvuverkoston kirjoitusvuorolle.

Tuolloin kirjoitin otsikolla Pakko on paras muusa! paitsi yksinyrittäjien haasteista liittyen mm. siihen, että yksinyrittäjät rajattiin yritysten kriisitukien osalta erilaisten kehittämistukien ulkopuolelle, myös siitä, että selviäminen on pitkälti kiinni myös omasta asenteestaan.

Kalenterin saa kyllä täyteen…

Omalta osaltani päätin täyttää poikkeusolojen tyhjentämän kalenterini oman toimintani kehittämisellä. Totesin tekeväni kaikkeni tullakseni tilanteen normalisoiduttua takaisin entistä vahvempana.

Valokuvajaana olen tehnyt oman osaamiseni kehittämistyötä koko ajan sekä ohjatusti, että omaehtoisesti eri lähteistä oppia ammentaen. Alkuvuonna alkaneen media-alan erikoisammattitutkinnon valokuvauksen opintojen aikana olen pyrkinyt mm. selkeyttämään omaa kädenjälkeäni valokuvaajana. Mutta itse yritystoiminnan osalta halusin muuttaa toiminnaastani likipitäen kaiken. Selkeyttämään myös toimintaani.

Aloitin uudistamaan kaikki palveluni, sekä rakentamaan palveluideni ympärille uudet nettisivut. Aloitin oman kuvavalinta- ja tilausjärjestelmän rakentamisen, joka jatkuu syksyn aikana, sillä alkuperäisessä versiosta löytyi pari toiminnallista ongelmaa. Uudistin myös kirjanpidon ja laskutuksen, perustin aputoiminimen Meri-Lapin asuntokuvaus, sekä tein toiminnastani hiilineutraalia.

Niinpä, vaikka kuvausten osalta kalenteri olikin noin kolmen kuukauden ajan likimain tyhjä, olin käytännössä täystyöllistynyt, jopa ylityöllistynyt omien kehittämistoimieni vuoksi. Sillä vaikka koenkin toiminnan kehittämisen hyvin mielekkäänä osana työtäni yrittäjänä, oli päiviä, jolloin olin täysin rikki. Niin puhki ja poikki, ettei kyyneliltäkään voinut täysin välttyä. Niin väsynyt, että pelkkä työn ajatteleminen sai voimaan pahoin. Olinkohan haukannut liian suuren palan yksin tehtäväksi? Missä olivat ne yksinyrittäjän supervoimat, joihin Microentren blogikirjoituksessani viittasin?

…mutta mitä sitten?

Hetkellisistä vastoinkäymisistä huolimatta, lomautettuani itseni noin viikoksi sain taas intoa täynnä jatkettua aloittamaani työtä. Kesäkuun alussa uudet palvelut olivat valmiit julkaistavaksi yhdessä uudistuneiden nettisivujeni kanssa.

Kuten todettu, yrittäjä voi täyttää kalenterinsa, vaikkei asiakkaita olisikaan. Mutta pitkäänkö yrittäjänä pärjäisi ilman asiakkaita? Uusien nettisivujeni julkaisun jälkeen vähitellen myös poikkeusolot alkoivat purkautua ja näytti, että asiakkaatkin alkavat taas käyttämään valokuvaajien palveluita.

Heinäkuussa sain kuvata asiakkailleni jo sen verran paljon, että yhtäkkiä hiljaisen kevään jälkeen siitä tulikin oman historiani toiseksi vilkkain kuukausi kuvaustoiminnan saralla. Elokuu olikin sitten jo aivan omaa luokkaansa – ei vain vilkas, vaan jopa kiireinen.

Tänään, yrittäjänpäivänä editointijonojani purkaessani en voi kyllin kiittää teitä, hyvät asiakkaani siitä, että saan tehdä tätä työtä. Maailman parasta työtä. Teidän kanssanne.

Kiitos!

Jarno Vuorinen,

Valokuvaaja, yrittäjä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *