En voi kehua omaavani elämän mittaista kokemusta valokuvaajana, mutta uskon, että voin huoletta sanoa, että olen vajaassa kuudessa vuodessa saavuttanut varsin paljon valokuvauksen saralta. Olen opiskellut koko ajan niin itsenäisesti, kuin kouluttautumalla. Olen lukenut paljon kirjallisuutta valokuvauksen eri osa-alueilta, katsonut lukemattomia tunteja Youtube-videoita valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä, suorittanut niin valokuvaajan ammattitutkinnon, että valokuvaajamestarin tutkinnon, sekä viimeiset muutaman vuoden hankkinut elantoni tekemällä sitä, mitä rakastan – ihmisten kanssa touhuamista. Ja tietysti valokuvausta. 

En omaa elämän mittaista kokemusta valokuvauksesta, mutta olen löytänyt valtavan paljon merkityksellisyyttä elämään valokuvauksesta.

Minun mentaliteettiini kuuluu, että haluan jatkuvasti oppia uutta ja kehittyä. Sellainen päivä, jona oppii jotain uutta on hyvä päivä! Tähän ajattelumalliin ei sovi ajatus, että jonain päivänä olisin *naps* valmis valokuvaajana. Siksi haluan edelleenkin kehittyä valokuvaajana. Minulle paras tapa oppia on koko ajan ollut oman työni altistaminen minua meritoituneempien ammattilaisten kritiikin kohteeksi. Instagramin ja Facebookin tykkäykset ovat tietysti mukavia ja tuovat luottamusta tekemiseen, sillä ihan tavallisille ihmisille tätä työtä pääasiassa tehdään. 

Kuitenkin oman kehittymisen kannalta on tärkeää saada myös yhä kovempien ammattilaisten palautetta omista kuvistani. Siis ihan konkreettisia näkemyksiä siitä, mikä omissa kuvissa on hyvää ja miten niitä voisi ehkä parantaa. Tuo kritiikki nosti omaa tasoani valtavasti valokuvaajan ammattitutkintoa suorittaessani. Tuo kritiikki auttoi vahvistamaan omaa valokuvaajan kädenjälkeäni valokuvaajamestarin tutkintoa suorittaessani. Ja tuo kritiikki auttaa minua kehittymään jatkossakin, kunhan altistan työni yhä vaativamman kritiikin kohteeksi.

Siksi takaraivossa muhiikin jo ajatus 12 kuvan QEP-sarjasta jossain vaiheessa tulevaisuudessa…