Yksi suurimmista ammatillisista intohimoistani erityisesti ennen valokuvausta ollut palveluliiketoiminta ja sen kehittäminen, sekä palvelumuotoilu. Työ palveluliiketoiminnan päivittäistoimintojen johtamisen parissa erikoiskaupan muuttuvassa toimintaympäristössä yli 12 vuoden ajan, sekä maisteriopinnot palvelujohtamisen ja logistiikan saralta toki antavat tuolle intohimolleni varsin otollisen kasvuympäristön.
Minulla on muutamia asiantuntijoita, joiden juttuja tykkään seurata tuohon intohimooni liittyen. Yksi heistä on Jari Parantainen, Suomen ehkä johtava asiantuntija, kun puhe kääntyy tuotteistamiseen. Jarin Pölli tästä -blogi on inspiroinut minua pitkään. Toinen maininnan arvoinen on Tuplaamon Pasi Rautio, jonka turinointia myynnistä ja markkinoinnista olen pariin otteeseen päässyt kuulemaan myös livenä.
Olen myös tiedostanut, että omat palveluni ovat palvelu olleet kuin ne suutarin lapsen kengät, mitä tulee palvelumuotoiluun ja tuotteistamiseen. Kehittämisprojekti on ollut työlistalla ainakin ajatuksen tasolla kohdassa ”sitku”, heti kaikkien kiireellisempien töiden jälkeen.
Koronakeväästä tuotteistuskevät
Kun maaliskuussa 2020 alkoi näyttää siltä, että oma kuvauskalenteri alkaa tyhjentyä päätin, että on aika alkaa tekemään niitä töitä, jotka ovat jääneet aina kiireellisempien jalkoihin. Tärkeimpänä tässä oli muokata omat palveluni sellaisiksi, että niiden ostaminen on mahdollisimman helppoa. Tärkeimpinä ajatuksinani tässä oli, että asiakkaan pitää jo itse palveluihini tutustuessaan kyetä tunnistamaan, mitä palvelu sisältää ja paljonko se maksaa.
Tähän ratkaisuna on palveluiden tuotteistaminen valmiiksi paketeiksi. Valokuvauspalveluiden hinnoittelu ei ole aivan helpoimmasta päästä, sillä erilaisia toimeksiantoja on valtavan paljon. Jos tarjoan kaikkiin samaa patenttiratkaisua, ei palvelusta voi saada selkeää. Tuntihinnoittelu ei kerro asiakkaalle vielä mitään palvelun loppulaskun suuruudesta, sillä valtaosa työstä on asiakkaalle näkymätöntä: valmistelua, kuvausuunnittelua, kuvavalintoja, editointia… Toisaalta kuvakohtainen hinnoittelu ei ole järkevää, sillä jokaiseen kuvaustyöhön liittyy aina tietty määrä työtä, jonka määrä on riippumaton siitä, kuvataanko yksi ruutu vai sata ruutua. Lisäksi kuvien käyttötarkoitus vaikuttaa paljon siihen, kuinka paljon työtä yksittäisen kuvan tekemiseen vaaditaan. Muuttujia on paljon, mutta ei takerruta niihin enempää.
Omien palveluideni osalta ratkaisin hinnoitteluongelman siten, että kirjasin erilaiset perustoimeksiannot, joille kullekin loin omat ”lajityypilliset” pakettisisällöt. Näiden perusteella sain laskettua kullekin palvelulleni selkeän hinnan, jonka pystyn esittämään asiakkailleni jo sivuillani.